KKO:1983-II-163
- Asiasanat
- Vahingonkorvauslaki - KanavointiKunta - Kunnanhallituksen jäsenen korvausvastuu
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 249/79
- Taltio
- 1175
Ään.
Kunnanhallitus oli lopettanut kunnallisten ilmoitusten antamisen kunnanvaltuuston eräissä tapauksissa yksinomaiseksi ilmoituslehdeksi määräämän paikallislehden julkaistaviksi. Lääninoikeus oli kumonnut kunnanhallituksen päätöksen toimivallan ylittämisen takia ja yksityistä etua loukkaavana. Koska kysymyksessä oli julkisen vallan käytöstä aiheutunut liiketulon saamatta jäämisen käsittänyt vahinko, kunta ja päätökseen osallistuneet kunnanhallituksen jäsenet tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan lehden omistajalle vahingonkorvausta kunnanjohtajan, joka oli virassaan toiminut kunnanhallituksen puheenjohtajana, vastatessa vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n nojalla vahingonkorvauksen määrästä vain siinä tapauksessa, ettei sitä saatu perityksi kunnalta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Päätoimittaja A:n Elimäki-nimisen paikallislehden omistajana Elimäen kuntaa ja sen kunnanhallituksen jäseniä kunnanjohtaja B:tä, maanviljelijä C:tä, koulunjohtaja D:tä, maanviljelijä E:tä, terveydenhoitajana F:ää ja maanviljelijä G:tä vastaan ajamasta kanteesta Elimäen KO p. 13.10.1978 oli siltä osin kuin kanteessa oli vaadittu vahingonkorvausta 31.12.1976 jälkeiseltä ajalta, viitaten A:n ja X:n välillä 29.8.1977 tehdyt kauppakirjan ehtoon, katsonut, ettei A:lla ollut sanotun ehdon perusteella asiavaltuutta hakea kunnalta ja sen myötäpuolilta korvausta mainitun päivän jälkeiseltä ajalta, sekä sen vuoksi jättänyt kanteen tältä osin tutkimatta.
Tutkiessaan jutun muilta osin KO oli lausunut selvitetyksi, että Elimäen kunnanvaltuusto oli 19.1.1976 tekemällään, lainvoiman saaneella päätöksellään päättänyt, että kunnan kuulutukset vuonna 1976 ilmoitustaululla kuuluttamisen lisäksi julkaistaan A:n omistamassa Elimäki-lehdessä sanotussa päätöksessä lähemmin mainituin poikkeuksin. Elimäen kunnanhallituksen vaadittua sen jälkeen A:lta selvitystä muun muassa lehtensä levikistä kunnanhallitus oli, kun A ei ollut tuota selvitystä sille kohtuullisessa ajassa toimittanut, 1.1.1976 päättänyt ettei kunnan ilmoituksia enää julkaistaisi Elimäki-lehdessä. A:n valitettua asiasta Kymen lääninoikeus oli päätöksellään 23.8.1977, todeten kunnanhallituksen ylittäneen päätöksellään toimivaltansa ja loukanneen A:n yksityistä oikeutta kumonnut kunnanhallituksen päätöksen.
Edelleen KO oli lausunut selvitetyksi, että edellä kerrotun kunnanhallituksen päätöksen johdosta oli kunnan ilmoituksia jäänyt julkaisematta Elimäki-lehdessä ajalla 1.11. -31.12.1976 1380 palstamillimetriä a 1.40 markkaa oli 1 932 markan arvosta sekä jäänyt saamatta ryhmäristisiteistä ja muista ilmoitustuloista 950 markkaa.
Sen sijaan KO oli katsonut jääneen näyttämättä, että eräät muut lehdelle ilmoituksiaan antaneet olisivat kunnanhallituksen ko. päätöksen johdosta lopettaneet ilmoittelunsa Elimäki-lehdessä.
Edellä lausuttuun nähden ja koska kunnanhallituksen oli ko. virheellisellä päätöksellä katsottava aiheuttaneen välitöntä taloudellista vahinkoa A:lle ja kun Elimäen kunta ja tuon päätöksen tekoon osallistuneet kunnanhallituksen jäsenet B, C, D, E, F ja G olivat vastuussa mainitun vahingon korvaamisesta, KO oli, hyläten kanteen ja vaatimukset enemmälti sekä ottaen huomioon A:lta säästyneet ilmoitusten julkaisemisesta johtuvat suoranaiset kustannukset velvoittanut Elimäen kunnan ja sen myötäpuolet yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 613 markkaa 29 penniä ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 2 200 markalla. B, C, D, E, F ja G olivat kuitenkin velvolliset suorittamaan vahingonkorvausta A:lle vain siltä osin kuin sitä ei voitu saada kunnalta.
Kouvolan HO, jossa asianosaiset olivat hakeneet muutosta KO:n päätökseen, t. 19.12.1979 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan siltä osin kuin kanne oli jätetty tutkimatta ja tutkiessaan muutoin jutun katsonut, että kysymyksessä olevalla kunnanvaltuuston päätöksellä kunnan käyttämistä ilmoituslehdistä ei ollut Elimäki-lehden silloiselle kustantajalle A:lle syntynyt oikeutta vaatia, koska mitään sopimusta sanotulla päätöksellä ei ollut syntynyt siitä, että kunta antaisi ilmoituksensa lehden julkaistavaksi. Siten kunnanhallituksen päätöksellä luopua ilmoittelusta ei ollut myöskään aiheutettu A:lle sopimukseen perustuvaa tai muutakaan korvattavaa vahinkoa. Tämän vuoksi HO oli, kumoten määrättyjen korvausten osalta KO:n päätöksen ja siten vapauttaen Elimäen kunnan ja sen myötäpuolet niille määrätystä korvausvelvollisuudesta, hylännyt kanteen. Asian laatuun nähden asianosaiset saivat kärsiä itse kulunsa.
Pyytäen muutoksenhakulupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Toistaen alemmissa oikeusasteissa esittämänsä A vaati, että Elimäen kunta myötäpuolineen velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle Elimäki-nimisen lehden omistajana Elimäen kunnanhallituksen 1.11.1976 tekemästä virheellisestä päätöksestä aiheutuneen vahingon. Korvauksen määränä A vaati sanotun lehden kunnallisista ilmoituksista saamatta jääneinä ilmoitusmaksuina ajalta 1.11.1976 - 28.2.1977 6 459 markkaa sekä muiden kuin kunnallisten ilmoitustulojen vähenemisestä ajalta 1.11.1976 - 29.8.1977 yhteensä 80 190 markkaa. Lisäksi hän vaati oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa. Kunta ja sen myötäpuolet vastasivat hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja käsitteli jutun. Siltä osin kuin kanne oli jätetty tutkimatta HO:n tuomiota ei muutettu.
Tutkiessaan jutun muilta osin KKO totesi, että Elimäen kunnanvaltuuston 19.1.1976 päätettyä, että vuonna 1976 kunnalliset kuulutukset eräin poikkeuksin julkaistaan A:n omistamassa sanomalehdessä Elimäki, kunnanhallitus oli B:n, D:n, E:n, F:n ja G:n osallistuessa päätökseen 1.11.1976 tästä poiketen päättänyt, ettei kunnallisia kuulutuksia julkaista Elimäki-lehdessä vaan eräissä muissa lehdissä. Viimeksi mainitun päätöksen Kymen lääninoikeus oli 23.8.1977 A:n valituksesta kumonnut, koska kunnanhallitus oli ylittänyt toimivaltansa ja samalla loukannut A:n yksityistä oikeutta.
Kunnanhallituksen sanotun päätöksen johdosta Elimäki-lehdestä oli aikana 1.11. - 1.12.1976 jäänyt pois yhteensä 1380 palstamillimetrin verran kunnallisia ilmoituksia, jotka kunnanvaltuuston päätöksen mukaan olisi pitänyt julkaista tässä lehdessä. Kun otettiin huomioon, ettei ilmoitusten poisjäämisen johdosta ollut voinut vähentää lehden sivumäärää eikä sanotussa lyhyessä ajassa hankkia tilalle muita ilmoituksia, liiketuloa oli jäänyt saamatta ilmoitusten veloitushintaa vastaava määrä eli 1,40 markan mukaan kultakin palstamillimetriltä yhteensä 1 932 markkaa.
Koska sanottu liiketulon vähennys oli johtunut kunnanhallituksen laittomasta päätöksestä, Elimäen kunta sekä päätökseen osalliset kunnanhallituksen jäsenet olivat velvolliset korvaamaan tuon tappion lehden omistajalle.
Edellä lausutuilla perusteilla KKO, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen tutkituilta osin, harkitsi oikeaksi velvoittaa Elimäen kunnan sekä B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle vahingonkorvauksena 1 932 markkaa sekä korvauksena oikeudenkäyntikuluista 3 500 markkaa, B:n, joka oli virassaan toiminut kunnanhallituksen puheenjohtajana, vastatessa kuitenkin vahingonkorvauksen määrästä vain siinä tapauksessa, ettei sitä saatu perityksi kunnalta.
Lainkohdat
Vahingonkorvauslaki 2 luku 1 § 1 mom., 3 luku 2 § 1 mom., 4 luku 2 § 1 mom. ja 6 luku 2 §.
Erimieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Portin: Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö paitsi B:n vastuun osalta. A:n oikeus korvaukseen perustuu kunnanhallituksen laittoman päätöksen ja Elimäen kunta on vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vastuussa sen johdosta syntyneen vahingon korvaamisesta. Kunnanhallituksen jäsenet C, D, E, F ja G ovat kunnan elimenä käyttäneet kunnan päätäntävaltaa ja ovat sillä perusteella vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan vastuussa yhteisvastuullisesti kunnan kanssa. B on kunnanjohtajana hoitanut asian valmistelun, määrännyt sen käsiteltäväksi kunnanhallituksen kokouksessa ja esitellyt sen siellä sekä osallistunut päätökseen. Näillä perusteilla katson, että B, vaikkakin hän myös on kunnan virkamies, vastaa samalla tavoin kuin kunnanhallituksen muut jäsenet. Näin ollen en määrää vastuuta B:nkään osalta vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n viimeisen lauseen mukaisesti toissijaiseksi.
Oikeusneuvos Miettinen: Vahinko on aiheutunut kunnanhallituksen virheellisestä päätöksestä ja siis julkista valtaa käyttäessä. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 § ei koske julkista valtaa käytettäessä aiheutuneen vahingon korvaamista. Pykälän 3 momentti ei siis ole tähän tapaukseen sovellettavissa.
Elimäen kunnan korvausvelvollisuus perustuu vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ään. Kunnan päätösvaltaa käyttäneen kunnanhallituksen puheenjohtajana tuolloin voimassa olleen 27.8.1948 annetun kunnallislain mukaisesti toiminut B on ollut kunnan viranhaltija ja jäsenet C, D, E, F ja G ovat olleet kunnallisia luottamusmiehiä. Kunnanhallituksen jäseniin on heidän kunnallisoikeudellisen asemansa erilaisuudesta riippumatta sovellettava korvausvastuun osalta, niin kuin rikoslain 2 luvun 12 §:n perusteella rikosoikeudellisen vastuunkin kohdalta (KKO 1965 II 66), virkamiehiä koskevia säännöksiä B, C, D, E, F ja G vastaavat näin ollen virheellään A:lle aiheuttamastaan vahingosta vahingonkorvauslain 4 luvun 2 §:n nojalla saman luvun 1 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti, joten heidän korvausvastuunsa määräytyy lain 6 luvun 2 §:ssä säädetyin tavoin.
Muilta kohdin olen KKO:n tuomiolauselman kannalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Hämäläinen ja Hiltunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä